3. helmi, 2019

Mielipidekirjoitukseni fasessa 31.1.2019

Joko vanhustenhoito on kriisissä?

Esperin tapaukset ovat nousseet voimakkaasti viime päivinä otsikoihin ja kuntien vastuuta lietsotaan. 

Terveydenhuollon ammattilaisena ja Tehyn valtuutettuna ihmettelen, että miksi nyt vasta kohistaan? Asiakasmäärien kasvu on tehnyt sen, että kunnat ovat ulkoistaneet vanhustoimintaansa ja hoitajat ovat joutuneet ryöpytyksen alle työnantajan muutoksesta. Samoin laitoshoidon muuttaminen tehostetuksi palveluasumiseksi on mahdollistanut sen, että yksityinen sektori on vallannut vanhustenhoitoa yhä enenemissä määrin ja kunnat ovat mielellään myyneet hoivarakennuksia. 

 

Mutta vanhuspotilaita hoidetaan kotipalvelun turvin yhä enemmän kotioloissa ja siirtyessään tehostettuun palveluasumiseen vanhus saattaa olla jo heikkokuntoisempi. Kunnilla on erilaisia mittareita vanhuksen toimintakyvyn mittaamiseen ja arviointiin, joka määrittää palvelusetelin arvon ja palveluluokan. Jos tässä on tapahtunut virhe niin saako vanhus vähemmän hoitoa kuin hän tilaansa nähden tarvitsee. Jos näitä väärinmitoitettuja potilaita on useita niin hoitajien työ on raskaampaa käytännössä kuin paperilla ilmoitettuna tehostetussa palveluasumisessa. Ja onko hoitajamitoitus oikea potilasainekseen nähden?

 

Olisiko jo aika saada Suomeen tasalaatuinen mittaristo vanhuksen toimintakyvyn arviointiin ja annettaisiin vanhukselle tarpeen mukainen hoito joko kotona tai ympärivuorokautisessa hoidossa, vanhuksen oikean toimintakyvyn mukaisesti. Työntekijöillä tulisi olla asianmukaiset ammattitutkinnot, jotka takaavat turvallisen lääkehoidon  ja potilasturvallisuuden. Ja sen hyvän, laadukkaan hoidon, ihmisen elämän loppuvaiheessa.

 

Hyvää ikääntymistä meille kaikille!